Olen muuttunut niin paljon siitä, mitä olin viimeksi kun kirjoitin tänne. Silloin ajattelin, että en voi poistaa tätä blogia, sillä muuten poistaisin osan elämästäni. Mutta silti poistin kaikki tekstit, mitä täällä oli ,mikä on luultavasti melkein sama asia. En meinatellen muista niistä teksteistä lähes mitään. Muistan vain sen, että en ollut onnellinen niitä kirjoittaessani, en lähelläkään.
Nyt olen muuten samassa tilanteessa, mutta ilman mitään syömishäiriökäyttäytymistä. Voin syödä lähes mitä haluan, vain pieni ahdistus rinnallani. Kuitenkin sosiaaliset asiat ovat vaikeutuneet ja elämä on muuttunut muuten merkityksettömämmäksi. Saan masennustesteistä liian suureitä määriä. Viihdyn paremmin yksinäni kuin kenenkään muun kanssa ja stressaan aivan liikaa. Olen lähes musertunut ja aivan hajalla, mutta en osaa tehdä sille mitään itse.
Vähän aikaan sitten minulle suositeltiin psykoterapiaa vähintään kahdeksi vuodeksi. Olen saanut lääkärini huolestumaan siitä, että olen nuori ja minun pitäisi haluta tehdä kaikkea, mutta en ole kiinnostunut. Ja olen samaa mieltä, siitä pitäisikin olla huolissaan, sillä haluan olla, mutta en vain ole. Elämästä ei varmaan ole tarkoituskaan päästä helpolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kuiskauksestasi, otan sen vastaan mielelläni